Joo, huomasin todellakin, et nyt olis tarvetta kunnon vuodattamiselle, joten nyt siis angstaan oikeen kunnolla:

Mä tunnen oloni huonoksi joka asiassa. Siis aivan kaikessa, eikä kaikki ole sidottu edes painoon, joten en tiedä, miten korjata asia. Tunnen itseni sosiaalisesti kyvyttömäksi, pääasiassa siksi, että en ole (enää) lukiossa suosittu, vaan pikemminkin vihattu (yläasteella toisinpäin). En ole saanut lukiosta yhtäkään uutta ystävää, ja kavereitakin ehkä yhden. Se on hassua, koska tiedän koulustani monta kivaa tyyppiä, joihin haluaisin tutustua. Siihen se kuitenkin aina jää, en saa suutani auki oikeassa kohtaa, en osaa olla kiinnostava/mukava/aito ihminen, vaan pikemminkin pelkkä feikki vaan. Puhun vain aiheista, joista tiedän että muut pitävät, en ole iloinen uusille/vieraille ihmisille, olen kuin olematon. Se ahdistaa minua, koska pysyn aina samojen tyyppien kanssa, enkä tee aloitteita KENELLEKKÄÄN. Säälittävää. Ajattelen, että muut näkevät minut rumana ja lihavana ja oksettavana, joten en uskalla lähestyä ketään, koska pelkään torjuntaa niin paljon. Olen siis tyytynyt kohtalooni ikuisena luuserina, jota kaikki voivat pompotella ympäriinsä. Lähimmät "kaverinikin" näkevät minut lähinnä palvelijana/orjana, joka ei ole seuran arvoinen. Se masentaa mua (okei, ehkä kuvaus on hieman vääristynyt, koska olen angst-kohtauksessa.)

Onneksi sentään uusi vuosi (joka vaikutti erittäin tylsältä tänä vuonna) on järjestymässä, ja olen viimeinkin kai saanut järjestettyä itselleni bileet. JEE, vihdoinkin tunnen oloni sosiaaliseksi.