Tänään oli (taas vaihteeksi) sukutapaaminen, missä oli meidän perheen ja äidin vanhempien lisäksi monia muitakun sukulaisia, ehkä joku 20 henkilöä yhteensä. Koko aamu oli jo mennyt päin helvettiä, joten ei ollut hankala arvata mitä juhlissa kävisi. Äitini tarkkaili minua koko ajan, koska hänen mielestään en ole tarpeeksi iloinen, ystävällinen ja sosiaalinen muille, toisin kuin KAIKKI muut serkkuni ja sukulaiseni. No, yritin parhaani, ja juttelin paljon esimerkiksi pikkuserkulleni joka on itseäni vuotta nuorempi. Äitini pitää pikkuserkkuani aivan täydellisenä lapsena, jolla on kaikki avut ja luonteenpiirteet menestymiseen ja onnistumiseen. Minua on usein verrattu häneen, yleensä niin että minä olen ollut se osapuoli, joka on huonompi. Kuitenkin, yritin olla koko juhlan ajan hyvällä tuulella ja jutella kaikille, mutta autossa kotimatkalla tiesin, etten taaskaan ollut osannut mitään. Mä olen kuulemma niin epäsosiaalinen narsisti, joten ei ihmekkään ettei mulla oo ketään kavereita (ihan kun mun porukat niistä mitään tietäisi.) En osaa käyttäytyä missään oikein, mua saa aina hävetä sekä olen huonokuntoinen "outo" kun en ole missään joukkueessa pelaamassa lätkää tai futista tai mitään. Sen jälkeen tunsin oloni aika vitun hyväks. Taidan olla oikeesti tosi kamala ihminen, kun jopa mun vanhempani inhoaa mua?

Paino on taas kerran jääny tarkastamatta, ei ole ollut tilaisuutta. Ja okei, myönnän et oon syöny aika reilusti viimeaikoina... tänäänkin koko päivän ruokamäärä on tosi iso: fetasalaattia, pastasalaattia, 2 lihapullaa, PALJON lightlimsaa, 1 pieni kakunpala, ~20 karkkia ja sit jotain muuta. Eli siis ihan liikaa. Oon lihomassa koko ajan, en tajua yhtään. Ei ihmekkään ettei kukaan pidä musta, oon jo kohta 62 kilonen.... Pakko laihduttaa ens viikolla oikeesti.