Niin, Italiasta palasin tänään, ja oli ihana ruskettua auringon lämmössä <3 Onnistuin jopa näyttämään aika ajoin hoikalta, kun vertasi ylilihaviin saksalaisturisteihin. Kuitenkin, heti ensimmäisenä päivänä bongasin rannalta pojan, joka näytti samalta, kuin minä parhaimpina aikoinani (57/180) ja sain hirveän kateuden pistoksen. Miksei sitä oltu pakotettu lääkärikäynteihin niinkuin mua ?! Sitä mietinkin kaksi loman ekaa päivää, ja oikeasti, poika oli niin hoikka, että huh huh. En ikinä onnistuisi olemaan niin laiha. Meinasin kerran mennä kysymään sen painoa, mutta sitten tajusin kuinka tyhmältä se kuulostaisi, joten en kysynyt. Myös loman viimeisenä päivänä huomasin rannalla (ilmeisesti) sisarukset, jotka molemmat olivat langanlaihoja. Kaikeksi epäreiluudeksi molemmat olivat vielä kasvoistaankin hyvännäköisiä. EPÄREILUA. Tuijotin niitä tyyppejä aurinkolasieni takaa varmaan puol tuntia, jonka jälkeen menin angstaamaan hotelliin. Että sillai.

Muuten oli kyl ihanaa, Venetsia oli tosi ihana kaupunki, ja löysin paljon ostettavaa (Benettonin paitoja, Armanin T-paita, Gsusin farkut) ja rahaa meni kyl aika paljon. No, ei se mitään, ostin kaikki vaatteet vielä astetta liian pieninä, nyt riittää motivaatiota laihduttaa (ihankuin sitä ei olisi muuten).

Tänään paino oli kotiin tultaessa huikaisevat 61.5. Tunsin oloni paljon hoikemmaksi, mutta ei. Masennuin taas, huomenna pitäisi nähä kavereita, en tiiä huvittaako. Oon niin fädäri, etten halua nähä peilejä missään. Pitäisi varmaan evakuoida kodin peilit. Laihduttaminen lomalla (valvonnassa) on aika vaikeaa, koska minäkin joudun viettämään mökillä aika paljon aikaa, sit kotona vanhempien loman aikana (yhteiset ruokailut, yök) ja muutenkin kesällä valvottua pakkosyömistä on liikaa. Toisin sanoen kevään ihanat viikko-vedellä-ja-kekseillä-kuurit ei onnistu, ja paino kasvaa kohisten. Inhottavaa. No, syksy on taas uusi alku, lukion aloitus ja laihdutuksen uudelleen starttaus. Laihdutuksen pitäisi olla helpompaa tänä syksynä kuin viime syksynä (jolloin paino oli ~70 kg) ja hoikistumisen pitäisi olla kovassa tahdissa jo syyskuun lopussa. Hmm, mietityttää, onnistuuko, mutta yritän silti.

Sitten taas ikuiseen ongelmaan (ei kuitenkaan ihmissuhteisiin) vaan hiustenlähtöön. Se ei vaan lopu. En tajua mikä tässä on, olen syönyt aika normaalisti ja vetänyt lisäksi hiuspillereitä (lisäravinne biotiini), mutta silti aamuisen suihkun jälkeen lattia on täynnä hiuksia. Huolestuttaa ja pelottaakin hieman, mitä jos hiukset loppuvat kokonaan ? Apua, ei pidä miettiä tuollaisia, tulee paniikkikohtaus. Mulla on parturi vajaan kahden viikon päästä ja siihen mennessä tilanteen pitäisi parantua. Uskon kuitenkin, että biotiinin pitkäkestoinen syöminen parantaa tilannetta, ja kun seuraavan kerran aloitan laihdutuksen, otan pillerit mukaan jo alusta lähtien, jolloin hiustenlähdön pitäisi olla maltillisempaa.

Tällä hetkellä paino on siis 61.5 ja pituus 180.6. BMI-indeksi on Tohtori-sivuston mukaan 18.9. Hyi vittu oikeesti. Tiedän, että 61.5 on paljon, mutta silti. En olisi arvannut, että indeksikin olisi noin paljon kasvanut. Vertailun vuoksi silloin, kun painoin 57 kg ja olin 179.6 pitkä, indeksi oli 17.7. Nyt masentaa tajuta, kuinka paljon oonkaan lihonut. Oksettaa tällänen, ei mulla mitään kontrollia oo, lihon vaan hallitsemattomasti. Ihan selkäpiitä karmii, kuinka pystynkään läskistyyn näin ?! 

Nyt mun täytyy keskittyä keinoihin, joita voin suorittaa, vaikka joutuisin syömään valvonnassa. Eli:

1) Jos on pakko syödä, syön minimaalisesti hiilihydraatteja, proteiineja vähän, ja salaattia niin paljon, että epäluulot herkeävät.

2) Ei karkkia, suklaata, sipsejä, sokeroituja mehuja, täyslimsoja, vaaleata leipää, pullaa, leivonnaisia, keksejä, maitoa, jogurttia eikä punaista lihaa.

3) Vietän mahdollisimman paljon aikaa kaupungilla, sillon syömisen kotona voi skipata "hyvällä" syyllä.

Muitakin konsteja varmaan olisi, en vaan jaksa miettiä enää.

Muuten, kiitos Tytölle pitkästä ja perusteellisesta kommentista, sen lukeminen muistutti mua kuinka järjetöntä tää mun touhu on. Kiitos myös Hetalle kommentista. Mun ongelmani on vain siinä, etten voi helpottaa ja päästää irti. On pakko tarkkailla vaan kaikkea, mikä menee suuhun ja sitä, paljon vaa'an digitaalinumerot näyttää. Se on vähän kuin joku addiktio, ei pysty lopettaan.

Mutta kommentoida saa edelleen, kaikenlaiset mielipiteet on ihan tervetulleita. Ajattelin myös EHKÄ lisätä tänne jonkun pienen pienen kuvan musta, mutta mietin vielä sitä. En halua, että kukaan tuttu tunnistaa mua tästä blogista. No, mietitään ja öitä <3