Huomenna on totuuden hetki, menen käymään terveydenhoitajalla yhdessä (pakosta) äitini kanssa. Terkalla on verikokeiden tulokset, ja hieman pelottaa, mitä niistä löytyy. Toivottavasti ei mitään vakavaa, anemiaa oon ite vähän miettiny, ja se voi löytyä. Muuten kaiken pitäisi olla hyvin, olen huolehtinut vitamiinien ja hivenaineiden saannista. No, huomenna paljastuu.

Suurin murheeni/ongelmani on tällä hetkellä yhä vain jatkuva hiustenlähtö. En näytä kovin pahalta, mutta aina hiusten pesun yhteydessä hiuksia irtoaa n. 20 ja joskus päivänkin aikana muutamia (n. 20). Onneksi tuuheuttavat shampoot, oikea hiusmalli ja hiusten kuivaaminen auttaa. Tätä en yleensä aikaisemmin suorittanut. mutta nyt föönaus on melkein välttämätön, jotta hiuksista tulisi tuuheat. Syön edelleen bioetiini-kapseleita, mutta en ole varma niiden tehosta. Huijausta kuitenkin :(

Tänään olin rannalla kamujen kanssa, ja täytyy sanoa, oli kiva päivä. Nukuin pitkään, katsoin salkkareiden uusintoja ja lopulta lähdin rannalle keskustan kautta (oli pakko käydä ostamassa vaatteita). Rannalla oli tosi hauskaa, pitäis varmaan käydä useammin. Palan vaan aika herkästi enkä tykkää esitellä läskejäni ilman paitaa.

Paino on jotain vähän päälle 60, toivottavasti terkka rauhoittuu kuultuaan sen. En halua enää lihoa, ja tarkoitus olisi aloittaa uusi laihdutus (ikuinen tavoite olisi 55 kg) ensi syksynä kontrollikäynnin jälkeen. Laihdutus on ollut, kaikesta huolimatta, aika helppoa, joulun 72 kiloa aleni paikoitellen 57 kiloon asti. Eli jos sain tänäkin kautena laihdutettua 15 kg, ei laihdutuksen pitäisi tuottaa ongelmia tulevaisuudessakaan. No, toivotaan parasta.

Lisäksi olen kehitellyt jonkun oudon mielihalun lueskella fanfictionia. Älkää vaan kysykö, miks, mutta jotenkin ajauduim www.fanfiction.net sivustolle, ja olen lueskellut ties mitä huuhaata sieltä. No, mulla on tylsä elämä.

Italiaan lähtö lähestyy, mutta olen jo saanut kivan rusketuksen kiitos kuuman ekan lomaviikon sään. Vielä vähän syvempi rusketus, niin aika hyvä sit.

Ihmissuhteet menee vähän kaksijakoisesti, kamujen/frendien/ystävien kaa menee hyvin ja tykkään niistä kaikista. Laskisin, että mulla on kaikista ongelmistani huolimatta noin 12 ystävää, mutta en kyl tiiä, onko se paljon vai ei. Ikävä kyllä osa mun entisistä ystävistäni ei jaksanu mun laihdutustani ja hylkäs mut. Oon siitä vieläkin tosi vihanen, mutta ei voi mitään. En jaksa angstata nyt.

Ja loppuun tosi iso ylläri, seurustelujutut on aika nollassa (melkein ainoona mun kaveripiirissä). Monet ihmettelee miks näin on, mäkin joskus, mutta en jaksa välittää. Joku sano mua homoksin (johtuen laihduuksesta ja seurustelemattomuudesta) mutta en jaksanu välittää siitäkään. En jaksa mitään vaikeita asioita nykyään. Siks oonkin, kaikesta huolimatta, ihan tyytyväinen nykyiseen. Mua ei tällä hetkellä kiinnosta muiden ongelmat, niitä riittää mulla itselläki. Olen itsekän ja narsistinen, tiedän, mutta en vaan jaksa. Oon seurannu parin ystäväni on-off seurustelusuhdetta kohta vuoden ja täytyy myöntää, ite en jaksais sellasta pelleilyä. Ehkä oon vielä sit henkisesti kehittymätön ? En tiä enkä jaksa välittää.

Mut joo, taidan mennä nukkumaan, huomenna on pelottava päivä. Selitän tänne kyllä miten meni, mutta mua jännittää silti ihan himona. Terkka jopa uhkaili jossain vaiheessa johonkin terapiaan lähettämistä. No, ehkä se vaan uhkaili. Huomenna tiedän paremmin, nyt moi. Kommentoida saa, haluan tietää mitä muut tälläsestä miettii. Kiitos jo etukäteen <3