Voi nolo, luin ton eilisen vuodatteluni äsken uudelleen, enkä kyllä tajua mitä oikeen aattelin kirjoittaessani sitä. Noin hämärää ja epätoivoisen kuulosta ininää saa aikaan vaan jos jumittaa koneella lauantai-iltana väsyneenä ja masentuneena. Älkää siis oikeasti lukeko tota lauantain juttua, se saa vaan mut häpeen itseeni. En kuitenkaan ota sitä pois, koska haluan muistaa joskus miten ajattelin aikaisemmin. Oon outo ihminen...

Painon tarkistan huomenna, enkä osaa arvella mitä se tulee olemaan. Toivottavasti ei mitään liian suurta, en jaksaisi masentua jälleen. Mutta, kirjoittelen huomenna lisää.