Kerrankin joku menee hyvin. Paino oli äsken 61.1, ja olen jo syönyt päivän "isoimman" aterian. Täytyy olla aika tyytväinen, kun näin pain on mennyt alaspäin. Eilen illalla se oli vielä 61.5, joten nestettä se varmaan on, joka poistuu, mutta ei haittaa. Kunhan taas pääsisin 5:sella alkaviin lukuihin, niin olisin tyytyväinen. Onneksi loma alkaa pian lähetä loppuaan (ei sillä, rakastan lomaa, mutta laihduttamista se haittaa) ja sitten pääsen, lukion alkaessa taas tositoimiin. Paitsi että ekkalla kouluviikolla on terkan tapaaminen. Silloin täytyy painaa sopivan paljon, että hän lopettaa epäilyksensä anoreksiasta ja syömishäiriöstä. Sen luulisi olevan aika helppoa, juon vaan vettä paljon ennen sinne menoa, jos ei muuten onnistu.

Tästä lähtien aion pitää laihdutukseni äärimmäisessä salassa. Viime talvella, jolloin aloitin ekan kerran laihdutuksen, olin siitä aika avoin ja kerroin siitä kysyttäessä, mikä osoittautui erittäin huonoksi taktiikaksi. Kun painoin jo muiden mielestä sopivasti, jatkoin silti, koska olin lihava, mutta muut alkoivat tuomitsemaan. No, sitä ei tapahdu uudestaan, pidän siitä huolen.

Huomenna on ne saatanan rippijuhlat, eikä mua huvittaisi mennä ollenkaan. En pidä tyypistä joka pääsee ripille, ja suku kyselee kuitenkin kaikesta, mukaanlukien mun "ongelmistani". Tulee siis olemaan aika mukavaa meininkiä huomenna, hyi vittu :( No, sulkeudun kuohuviinin kanssa vessaan sitten, jos muu ei auta. Tai oikeastaan veden, kuoharissa kaloreita on liikaa.