Olin koko helvetin viikonlopun mökillä, ja lihoin varmaan 10 kiloa. En edes oo uskaltanu käydä vaa'alla, sen teen sit huomenna. Jos uskallan. Muutenkin viikonloppu oli vittumainen, olin vihainen kaikille, sain mummonikin jopa itkemään. Hmm, olen aika kammottava ihminen kyl. En vaan voi sille mitään, mua ärsyttää kauheesti, että joillakin kaikki asiat on hyvin ja elämä kivaa, kun ite elän masennuksen, itseinhon ja anoreksian kanssa. Silloin musta tulee vaan niin vittuuntunut kaikkeen ja kaikkiin... Koulussakin oon saanu kuulla et mikä mun ongelma on, kun tunnun vihaavan kaikkia. En saa todennäköisesti yhtäkään uutta kamua lukiosta, kaikki tietävät jo anoreksiastani ja ongelmistani, ja huomaavat kuinka vihainen oon kaikille. Ja ne kaverit joita mulla on... en oikeen osaa kuvailla tilannetta niiden kanssa. Tunnen itseni jotenkin alistetuksi, ihan kuin kaikki mitä tekisin olisi väärin/huonoa ja jokainen päätös tai mielipide jonka teen on väärin. En tiedä, kuvittelenko vain mutta silti musta tuntuu niin. Haluaisin kyllä ystävän, joka oikeesti kohtelis mua tasapuolisesti ja arvostavasti eikä aliarvioisi tai näkisi ainoostaan mun ongelmia. Se on kyllä vaikeaa, mutta on mussa muutakin kuin ongelmat. Niitä ei vaan näe helposti, kai.

Huomenna on taas koulua, ylläri. Ootan kyllä kouluunmenoa ihan innolla, paitsi että huomenna on liikuntaa. Mun suosikkiaineeni, jossa saan aina esitellä mun upeeta atleettisen hoikkaa vartaloa ja mahtavia urheilutuloksia. Voi vittu, kuolen jo nyt siihen. Satanen on aina yhtä häpäisy, onneksi se kestää vaan ihan vähän aikaa. Cooper, joka on tiistaina, ällöttää mua jo nyt. Ajattelin skipata sen, mutta sit mietin, et liikunnanopettaja alkaa varmaan vihaamaan mua entistä enemmän jos teen sen, joten kai sinne on pakko mennä. Hyvä tulos olisi joku 2400 metriä, siihen vaadittais 400 metrin radalla 2 minuutin kierrosaika. En yhtään tiedä millasta vauhtia toi on, mut sittenhän sen näkee. Mua myös kammottaa pukeutua ja riisua muiden nähden, en todellakaan halua kenenkään näkevän mun hyllyvää läskimahaa tai mitään muutakaan. Viime vuonna (jolloin tunsin kaikki ryhmäni pojat) sain aika paljon kommenttia, eka siitä et olin läski ja sit sen jälkeen siitä kuinka "anorektinen" olin. Nyt, kun paino on jossain 61-60 kilossa, en oo kumpaakaan oikeesti, mut vaan vähän pyöreä. Nyt en siis saa ainakaan uusia kavereita, kun ne näkee millaseltä mä näytän.