Paino on noussut IHAN HIRVEÄSTI viime aikoina. Kävin pari päivää sitten vaa'alla, ja se näytti 61.1. Eli toisin sanoen järkyttävän paljon. Olen ollut asiasta masentunut, ja tunnen itseni tahdottomaksi paskaksi, joka lihoo takaisin 70-kiloiseksi valaaksi, jolla ei ole ketään kavereita. Pelkään, että menetän kontrollin ja alan vaan syömään ja syömään ja syömään, kunnes poksahdan läskeihini. Oksettavaa. Kaiken lisäksi näen kaupungilla ja koulussa melkein joka päivä poikia, jotka ovat laihoja kuin luurangot, mutta jotka eivät silti tästä niinkuin minä. Kuinka joku voi olla aivan luonnollisesti laudanlaiha, eikä liho vaikka yrittäisi. Ja osa taas lihoo pelkästä ruoan ajattelemisesta, niinkuin minä.

Kuitenkin tänään sain myös yllättäen tosi imartelevaa palautetta. Olin nähnyt erään entisen luokkalaiseni  (yläasteen luokan suosituimman pojan, jonka hyväksyntää hain melkein kokonaiset 3 vuotta) kaupungilla vahingossa, enkä sanonut hänelle juurikaan muuta kuin moi, koska olin kiiressä. Sain vasta tänään kuulla, että eräs kaverini oli nähnyt saman pojan hieman myöhemmin, ja se poika oli maininnut, että näytin vielä laihemmalta kuin ennen. Tulin ihan hirveän iloiseksi, mua pidetään yhtä laihana kuin viime keväänä, jolloin olin 4 kiloa hoikempi. Ja varsinkin, kun sanojana oli juuri se poika. Hän yleensä vain dissasi ja kiusas mua yläasteella, ja hänen kommenttinsa ovat yksi (mutta ERITTÄIN) pieni osa siitä, miksi aloitin laihduttamisen ja sain syömishäiriön itselleni.

Huomenna tulee Hulluille Päiville tarjoukseen Greysin ykkös- ja kakkoskaudet. Jee, skippaan ranskan tunnin saadakseni ne, ne on vaan niin hyviä. Noiden lisäksi Hullut Päivät ovat olleet aika heikot tänä vuonna, tykkäsin ainoastaan Hugo Bossin japanilaishenkisestä paidasta, mutta siitä oli jo koot (S-koko) loppu, kun pääsin paikalle ;< Jäi siis ostamatta.

Loma alkaa pian, mutta siitä tarkemmin sitten huomenna.