Oon tuntenu tänään koko päivän itseni suoraan sanoen kuolleeks, enkä oo jaksanu vaivaitua tekemään mitään. Se eilisiltainen fysiikantyön tekeminen on nähtävästi liian raskasta mulle. En ole väsymykseltäni viittinyt edes painoo tarkistaa. Ja kaiken huippu oli, että söin tänään KOKO annoksen mitä mulle annettiin. Sisältäen 2 jauhelihapihviä ja pastaa sekä salaattia. En tiedä mikä mulle tuli, en vaan jaksanut alkaa miettimään millä keinolla tänään saan siirrettyä ruoat pakastepussiin ja sieltä roskikseen. En vaa jaksanu. Niinpä söin kaiken. Nyt olo on tosi tosi paha, en jaksa yhtään enempää kuin ennenkään. Tunnen itseni vain lihavaksi ja surkeaksi pullaksi joka turpoilee ja kimpoilee ympäriinsä. Nyyh. Haluaisin oksentaa ruoat ulos, mutta en voi, kotona kaikki kuulisivat. En muutenkaan ymmärrä, miksi olen alkanut työntämään sormiani kurkkuun, saan siitä vaan hyvän olon. Mysteeristä. Tänäänkin liikunnantunnilla mua alkoi vaan ahdistamaan, joten ryntäsin vessaan ja tungin sormet kurkkuun oksentaakseni. Mitään ei tietenkään tullut ulos, koska en ollut syönyt mitään siinä vaiheessa.

Tänään laadittiin opossa alustavasti lukion lukujärjestykset. Näyttää siltä, että otan kaikki englannin, ruotsin sekä ranskan kurssit, kaiken fysiikasta ja yhteiskuntaopista sekä paljon äikkää ja pitkää matikkaa. Kemiaa oon miettinyt, kannattaisiko ottaa mukaan opintoihin, mutta sitä ehtii nyt vielä miettimään. Ilman kemian kursseja yhteiskurssimääräni kolmelle vuodelle on 80 kurssia ja kemian kanssa 84. Minulla ei ole vielä ollut psykologiaa ollenkaan, joten jos se osoittautuu kiinnostavaksi, otan siitä kaiken ja tiputan jonkun muun pois. Vaikka mulle ei olisi siihen varaa, jos haluan lääkikseen tai oikikseen. Enkä halua pitkittää opintojani lukiossa 4:ään vuoteen. Onneksi lopullisia päätöksiä ei tehdä vielä.

Huomenna on teatteri koulun kanssa, eikä mua huvittaisi mennä. Toisaalta, saanpahan hyvän syyn ostaa uuden neuleen teatteripaidaksi, vaikka niitä mulla kyllä riittää. Haluaisin vain sellaisen aika slim-fit mallisen mustan v-kaulaaukkoisen neuleen, jonka kangas ei olisi 1) liian paksua ja 2) liian nyppyyntyvää. Täytyy huomenna pikapikaa mennä etsiin sellainen jostain, ei mulla olis oikeestaan aikaa edes etsiä sellasta. No, ehkä One Waysta löytyy jotain... Toivotaan.

Koulussa myös melkein törmäsin terkkaan tänään. Vaikka seuraava tapaaminen on vasta lokakuussa, en halua jutella sen akan kanssa yhtään enempää kuin on mahdollista. Lisäksi olin venailemassa kavereita ruokailun ulkopuolella, joten terkan näkeminen olisi ollut siinäkin mielessä ikävää. Onneksi pääsin kääntymään nurkan taakse vessaan terkkaa pakoon. En halua nähdä häntä ikinä.

Haluan olla laihempi. Luulisi että olisin tyytyväinen, vihdoinkin mun 29-tuumaiset farkut istuu vyötäröltä hyvin (ostin ne liian pieninä) mutta mulla ei ikinä riitä mikään. Haluan olla laiha, laihempi, niin laiha että solisluut paistavat ja lantion luut työntyvät esiin. En sairaalloisen laiha, vaan ihanan pehmeän laiha. En osaa kuvailla mut laiha kuitenkin. Mitä en ole. Paino on jatkuvasti liian suuri, ja jatkuva syöminen (tänäänkin söin pääruoan) ei auta asiaa yhtään. Repsahdan kohta syömään hulluna ja sitten paisun tosi läskiksi. Tällä menolla en ikinä saavuta mun perjantain tavoitetta 60.0 kiloa. Tai mun tän hetken ultimaalista tavoitetta, 55.0 kiloa. Se on tosi vähän, indeksikin olisi silloin vain hieman alle 15. En ikinä pääse sinne. Mutta aion ainakin yrittää.