Niinpä, sen tää ruoansyömisen salailu teettää. Jäin kiinni. Vielä omalle äidilleni, kun olin heittämässä pois ruokaa. En tajua mitenkä en kuullut, kun se käveli mun huoneeseen.
Ne alko heti ajatteleen, et mulla olisi anoreksia, kun olen tästä asiasta saanut huomautuksia esim. sukulaisilta. Kieltelin kaikki anoreksia-syytökset, ei mulla mitään sellasta oo. Valitin vaan et oli niin paha olo, ettei pystyny syömään. Ne usko. ONNEKSI. Tästä lähtien pitää olla äärimmäisn varovainen. Muuten mut pakotetaan ehkä syömään toistuvasti (keskiviikko-aamuna mun oli pakko syödä, hyi vittu, ja heti näky painossa).
Tällä hetkellä paino (kevytlimsan ja yhden ällöttävän leipäpalan jälkeen) on 58.3.
Ei siis ihan tavoitellussa, huomenna illalla piti olla 57.5. Vitut, sinne en pääse mitenkään. Tänä iltana paino on toivottavasti alle 58, se voisi onnistuakkin, mutta kattoo nyt.
Tällä hetkellä mulla on kavereiden kanssa äärimmäisen vaikeaa. Tunnen oloni aika yksinäiseksi, vaikka mulla on koulussa ja muuallakin monia kavereita, mutta silti. Tytöt (joita mulla on kavereina aika paljon) on alkanu huolehtiin mun syömisistä ja kalpeudesta ja kaikesta, ja sitten kun en tee/syö niin kuin he mua pyytävät, he suuttuvat. Niiden pitäis ymmärtää, et mun syöminen on mun oma asiani. Pojat taas on edelleen vähän ikäviä mun syömisen suhteen, ne tuputtaa mulla ruokaa. Tänäänkin olin Subwayssa niiden kanssa ja ne sano et jos syön niin ne maksaa mulle. Noita kommentteja en kestä. Vittu.
Nyt paino on 58.1. Lihava edelleen, mutta vähän hoikempi kun eilen.
Kommentit