Tänään menin siis terkalle, äitini kanssa. Jännitin varsinkin verikokeiden tuloksia, vaikka luotinkin siihen, että olin saanut kaiken tarpeellisen pillereistä enkä ruuasta. No, osoittautui, että veri- ja maksa-arvot ovat normaaleja, eikä lisätutkimuksia tarvita. Arvatkaa vaan olinko helpottunu. Sen jälkeen otettiin paino, farkut ja muut vaatteet päällä se oli vähän päälle 61 kg. Ite meinasin pyörtyä kun näin painoni, mutta terkka ja äiti vaan höpötti kuinka hyvää kehitys "parempaan" on ollu. Teki mieli mennä siitä paikasta vessaan tunkemaan sormia kurkkuun, 61 ?! Mikä vitun läski mustakin on taas tullu. Painon jälkeen terkka halusi vielä varmistaa, ettei minulla ole myöskään henkisiä ongelmia painon kanssa. Hän kyseli kaikki perusjutut, esim: tunnetko olevasi lihava, onko sinulle laihdutus tärkeää, oletko masentunut, plaa plaa plaa. Latelin vastaukseksi tietenkin kaikki "oikeat" vastaukset iloisesti hymyillen, vaikka sisäisesti olisin halunnut vaan kuolla pois. Lopulta, kun kaikki asiat oli käsitelty, terkka päästi minut pois ja pyysi vain käymään syksyllä kontrollissa. Siihenkin vastasin iloisesti hymyillen myöntävästi ja toivotin vielä hyvää kesääkin. Toivottavasti esitys meni täydestä, sen verran paljon siinä yritin, että pitäisi kyllä onnistua.

SIIS, tämän ällöttävän lihavuuden täytyy jatkua elokuun 3. viikolle, jolloin lukio alkaa ja jolloin on toivottavasti viimeinen kontrollikäynti. Sen jälkeen voin taas aloittaa laihdutuksen täydellä teholla, jospa ensi jouluna olisin 55 kiloinen. Unelma, kyllä, ja kovan työn takana, mutta mahdollinen. Eihän se ole kuin 6 kiloa, senhän laihtuu 1 kuukauden mehupaastolla. (Kokeiltu on, olo oli kamala, mutta kyllä tippui painokin.) Normaalilla laihduttamisella (ei aamu/iltapaloja, ei päiväruokaa, pienet välipalat + viikonloppujen satunnaiset pakkosyömiset) siihen menisi ehkä 2 kuukautta... En tiedä, eikä se ole nyt ajankohtaista. Tärkeintä on keskittyä nyt siihen, että paino ei enää nousisi vaan pysyisi samoissa. Vaikeaa, mutta yritettävä on.